Tailor made shoes for men

Miesten mittatilausjalkineen lestin valmistus

 

Pitkään olen pitänyt hiljaieloa, mutta nyt mennään rytinällä eteenpäin ja paljon tapahtuu tämänkin kevään aikana!

Nyt on vuorossa opinnäytetyönä tehty mittatilauskenkä erittäin leveälle jalalle, jonka valmistan alusta loppuun itse. Tarkoittaen sitä, että teen lestinmallin asiakkaan jalan mittojen mukaan, jonka pohjalta valmistan kenkäparin. Nopeutan prosessia kuitenkin sen verran, että lestitehdas saa valmistaa minulle lopullisen lestiparin tekemäni lestimallin pohjalta kaikkine mekanismeineen. Niitä en sentään aio itse ruveta tekemään. Saattaisi loppua ammattitaito siinä vaiheessa.
Lestin teon ja valmiin kenkäparin välillä tapahtuu kuitenkin todella paljon kaikkea mielenkiintoista, kuten esimerkiksi sovituskengän valmistus ja jos malli ei istukaan tai näytä toivotulta, korjataan lestiä ja tehdään uusi sovituskenkä. Kun lestiin ollaan tyytyväisiä alkaa protomallin valmistus, jonka jälkeen maaliviiva jo häämöttää ja valmis kenkäpari on asiakkaalla eli tässä tapauksessa isoveljelläni.
Katsotaan kuinka paljon joudun muokkaamaan lestiä ennenkuin se istuu veljeni jalkaan.

Mielenkiinnolla odotan miten hommat sujuu! Olen odottanut todella kauan, että pääsen tämän projektin kimppuun! ...Ja olen saattanut haalia lisäksi pari muutakin mielenkiintoista projektia ;)

Ihan ensin olin tietenkin ottanut mitat asiakkaan jaloista, jonka pohjalta rupesin lestiä suunnittelemaan.

Aloitetaampa ihan alusta lähtien. Eli pätkitäämpä lankkua.

Sitten höylätään.

Höylätyt kalikat.

Annetaan yö liimaantua ja aamulla jatkuu aherrus.

Vannesahalla vähän päitä tasoittelin.

Suunnitelmat esiin ja varsinaisiin hommiin.

No niin. Siitä sitten lestin tekoon.

Otetaampa vähän ylimääräisiä pois.

Sitten pohjan muodot kohdalleen.

Nyt alkaa jo muoto vähän hahmottumaan, mutta vielä on työtä!

Aikamoista puutyötä voi olla tämäkin ammatti välillä! Kiva kun saa puuhailla erilaisten materiaalien kanssa.

Jatketaan myöhemmin! Nyt käyn ansaitulle iltateelle! :)

Tattooed Skull handbag

Punamusta kallolaukku tatuoitu uudella menetelmällä

Huh. Pitkä aika kun viimeksi olen blokiini kirjoittanut. Nyt täytyy ottaa vahinko takasin. Tekstiä varmasti alkaa tulla enemmänkin kevään aikana, koska olen taas suunnitellut pistäväni aika montaa rautaa tuleen lähiaikoina. Saa nähdä onko suunnitelmat vähän turhan intohimoisia aikaan ja jaksamiseen nähden. Tärkein kevään projekti on kuitenkin oppari, joten pääsette pian tutustumaan miesten jalkineiden valmistukseen. Aion pistää itseni todelliseen likoon valmistamalla itse yhden mallilestin puusta... saa nähdä mitä siitä tulee! No haasteita täytyy olla, jos mielii taitavaksi kenkien tekijäksi.

Mennäänpä kuitenkin varsinaiseen asiaan. Sain joulukuussa tilauksen punamustasta kallolaukusta. Luonnollisesti en voinut kuvia julkaista kun vasta joulun jälkeen, koska laukku meni joululahjaksi. Aiemmin olin laukun tehnyt vihreämustana ja valkomustana. Näissä malleissa en käyttänyt värinä nahkamaalia, koska riskinä oli ettei roiskeet irtoa nahan pinnasta. Vihreä laukku tuli omaan käyttööni, enkä huomannut käytössä, että musta väri olisi tuhrinut nahan pintaa. Valkea on kuitenkin erittäin herkkä likaantumaan ja siinä näkyy kaikki mahdollinen, joten ongelmia ilmeni ainakin alkuun, koska kuva oli suhteellisen tuore. Kuva puhdistettiin vaseliinilla ja ilmeisesti asia on korjaantunut sen myötä. Tuotekehitystä oli kuitenkin tehtävä, ettei tällaista pääse tapahtumaan enää uudestaan, joten vaihdoin tatuointimusteen nahan reunojen värjäykseen tarkoitettuun syrjäväriin. Nyt oli muutettava myös menetelmää kuinka kuvan siirrän nahalle. En voinut enää laittaa mustetta neulaan tatuoidessa, koska silloin ei voi välttää etteikö joitain pieniä roiskeita nahan pintaan tulisi ei toivottuihin paikkoihin. En siis käyttänyt ollenkaan väriä kun tatuoin nahan pintaa ja väritin kuvan vasta jälkikäteen mustalla syrjävärillä. Nyt ei voi kehua että tatuoitu kohta olisi mokkamaisen tyyppistä viivaa. Kuva on pikemminkin aika kova, koska syrjäväri kovettuu kuivuessaan, mutta ei varmasti tahraa enää kuivana. 
Ongelma oli kuitenkin ratkaistu ja olin onnellinen, että varasuunnitelma toimi!

Laukusta tuli hieno ja jälkikäteen saaduista kommenteista päätellen joululahja on ollut todella mieleinen sekä sopii myös uudelle omistajalleen, kuin nappi silmään! :) 

Laukun tausta.

One Day Design Shop and Dream handbags

One Day Design Shop ja Unelmat

Muotoilun opiskelijoiden järjestämä ODDS design myyntitapahtuma on nyt koettu. Antoisaa oli rupatella asiakkaiden kanssa ja ihastelijoita riitti, vaikka tuotteita olikin vain huimat neljä kappaletta :D Tein mitä ehdin ja 50 prosenttia oli myynti. Ei huono saldo ;) Ihana oli esitellä tuotteita ja huomata kuinka erilaisille ihmisille laukkuni kolahtivat iästä riippumatta.

Vallan ihana asiakas osti minulta uunituoreen Unelma-laukun  ja tuote oli kuin tehty hänelle. He kuuluivat selvästi yhteen! Tyrmäävän hurmaava yhdistelmä!
Tapasin myös hyvin esimerkillisen nuoren naisen muotoilun vaatetus puolelta, joka osti minulta mustavalkean koiran rusettikaulapannan, vaikka hänellä ei ollut koiraakaan. Sovimme, että hän hankkii sen koiran myöhemmin jolle panta sopii ;) Ihania tuotteita hänelläkin myynnissä. Ihastuin yhteen printtiin, joka hänellä oli kangaskasseissa. Harmi kun en ehtinyt ostamaan häneltä penaalia, jossa oli sama painokuvio.
Jotain kuitenkin myyjäisistä mukaan tarttui...

Tottakai täytyi ostaa tapahtuman kassi, mutta ihanimmat löydöt olivat keramiikan opiskelijan Suvi Heinilän valmistavat korut. Erittäin laadukkaita tuotteita sen todella huomaa! Mieleen jäi myös koppakuoriaskulho: Pakko hankinta!

Unelmat ne siinä nököttää.

 Omat tuotteet myyjäisiin. Onpa kiva nähdä ne vihdoin valmiina!

Tein myös pari kappaletta tällaisia koirien rusettikaulapantoja. Kokeilin myös ruskeaa väriyhdistelmää.

Jos joku kiinnostui Suvi Heinilän keramiikkatuotteista, niin hänen sähköpostinsa on suvi.heinila(at)student.hamk.fi

Deep red handbag made of patent leather

Esimakua syvänpunaisesta lakerilaukusta...

No nyt alkaa jo olla jotain mitä näyttää. Kaavat alkavat olla hiottu näiltä osin niin että laukku on käytännöllinen ja hyvän mallinen. Voihan olla että useamman tehdyn kappaleen jälkeen huomaan jonkun olennaisen jutun mitä pitää vielä viilata. Yleensä se liittyy laukun nopeampaan valmistukseen.  Nyt kuitenkin luulen että näillä mennään ainakin toistaiseksi!

Lisäsin laukkuun isoäitini vanhasta rikkoontuneesta helminauhasta pari mustaa lasihelmeä koristamaan ja tuomaan jotain suloista yksityiskohtaa etukappaleeseen. Laukulla on nyt tunnearvoa ja siinä on jotain siltä ajalta, joka kuvastaa laukun ulkonäköä ja luonnetta: aitoja vintagehelmiä <3
Mietin että voisin myös tehdä koruja samaan tyyliin helmistä, jos vain tässä ennen joulua ehdin. Se olisi ainakin vaihtelua ompelulle!

Laukku on muuten menossa myyntiin muotoilun opiskelijoiden järjestämään One Day Design Shoppiin 12. päivä keskiviikkona! Myyjäiset järjestetään Hämeenlinnassa HAMK:in tiloissa klo 12-18.00. Tervetuloa paikalle!!! Siellä on myynnissä lasi- ja keramiikan-, vaatetuksen- ja jalkineopiskelijoiden tuotteita. Aitoja käsitöitä ja uniikkituotteita!
Vähän kiirus tulee valmistuksessa, koska suunnitelmissa oli aloittaa laukkujen teko jo viimeviikolla, mutta koulukiireiden takia homma jäi näille parille viimeiselle päivälle. No pitkiä päiviä, niin kyllä se siitä! :D

Linkki tapahtumaan: https://www.facebook.com/OneDayDesignShop

Tämä lakeri on tämänhetkinen ehdoton suosikkini! Pidän syvästä väristä ja siitä kuinka nahan aidot kuviot kuultavat lakeripinnan alta ja elävöittää sitä pintaa ihanasti.

Laukku muotoutuu huomiseen, jolloin ompelen vuoren, kiinnitän kehyksen sekä hihnan.

Cristmas party handbag making

Vieläkö ehdin pikkujoululaukun vääntämään valmiiksi?!?

Ennen kun aloitan sen kauan odotetun opinnäytetyön ja toisen mallistoni valmistuksen, niin täytyyhän minun nyt ehtiä tekemään se kauan himoitsemani verenpunainen lakerilaukku pikkujouluihin!!! Vähän kiirettä pitää, mutta vielä ei ole joulukuu ;)

Tänään aloitin protomallin teon...Tai aloitin sen noin tunti sitten :D
Kaavoja olin hahmotellut jo aikaisemmin, niin ei tarvinnut aivan alusta aloittaa. Muutenkin tuollaisen "raakaversion" teko ei vie niin kamalan kauaa, kun ei tarvitse vuorien kaavoja tehdä, saati sitten ommella niitä tai edes kovikkeita liimailla laukun sisäpuolelle. Tuollaiset asiat vievät huimasti aikaa.

Laukku on siis sisältä vielä vuoriton ja ihana karvainen nahan toinen puoli vain kaunistuksena...tai kauhistuksena. Harvoin näitä ensimmäisiä protomalleja kehtaa edes julkisesti käyttää. Joskus on niin hirveitä prökäleitä tullut väännettyä, että ollaan oikein porukalla kämppikseni Elisan kanssa kokoonnuttu keittiönpöydän ääreen nauramaan näille feilauksille! Että tällaista tämä huipputuotteiden valmistus voi olla :D
Monesti käytän protomalleihin nahkoja joita ei voi mihinkään muuhun käyttää. Esimerkiksi nahkavuotien reunoissa on useasti hyvinkin paljon käyttökelvotonta nahkaa. Virttynyttä ja venynyttä lehmän maha- tai kainalonahkaa. Joskus voi olla sellainen onni, että saa käsiinsä virheellisiä nahkoja tai vanhoja ja kuivuneita vuotia ilmaiseksi, mitä ei kukaan täysijärkinen käyttäisi lopullisiin tuotteisiin. Protomalleihin tällaiset nahat ovat täydellisiä!

Ja muistutus vielä kaikille niille jotka asiaa eivät ole tulleet ajatelleeksi: Lehmän-, sian- ja lampaannahka olisi jätettä, jos niitä ei hyödynnettäisi nahkatuotteiksi. Nahka on lihateollisuuden sivutuote aivan kuin taljatkin, jota tulee niin pitkään kun lihaa on kaupassa myynnissä, ja on aivan ylivertainen materiaali! Kestää kulutusta, on muotoiltavissa, hengittää, näyttää hyvälle ja siitä saa monenlaista nahkatuotetta erilaisilla pintakäsittelymenetelmillä.

Yksi esimerkki eläimen tappamisesta ainoastaan nahan vuoksi on pyton. Täällä meilläpäin ei pelkästään nahan vuoksi eläimiä tapeta. Ainoana poikkeuksena on turkikset, mutta se onkin jo toinen juttu... Mutta muistakaa, eläimistä yleensä käytetään kaikki mahdollinen. Samalla sivuhuomautus niille jotka eivät syö lihaa sen vuoksi koska vastustavat lihantuotantoa: Juotteko maitoa tai syöttekö juustoa? Mitä luulette mitä se lehmä on lähes koko elämänsä tehnyt ennen kuin se joutuu teurastamolle?

No joo. Taas kävi niin kun iltamyöhään tässä koneen ääressä istuskelen, että tahtoo vähän jutut luiskahtaa sivuteille. Takaisin asiaan... Tässä muutamia työvaihekuvia tulevan laukkumallin kehittelyprosessista:

Laukku osina.

Niinhän siinä sitten kävi ettei tälläkään kertaa päässyt ilman kaavamuutoksia. Päätykappaleita täytyy vähän kaventaa, mutta muuten muoto näyttää omaan silmään ihan kivalle. Aika vintagehengessä vieläkin mennään. En malta odottaa kun malli valmistuu verenpunaisesta lakerinahasta!

Sketches for the tailor made men´s shoes

Luonnoksia oppariprojektia varten

Opinnäytetyöprojektinani olisi siis tarkoitus suunnitella ja valmistaa miesten mittatilausjalkine ongelmajalalle. Puutöihin täytyisi taas ryhtyä, koska tekisin mallilestin asiakkaani (eli siis velipoikani) jalan mittojen mukaan. Hänellä on ylileveä jalkapöytä, joten haastetta on saada kenkä näyttämään sopusuhtaiselta ja hyvältä. Luulen kuitenkin, että oikea lestin malli on jo mielessä.

Kaikki tämä on siis vasta suunnitelmaa, mitä en ole vielä edes hyväksyttänyt opettajillani! :D
Toivotaan parasta, että saisin toteuttaa opparityöni suunnitelmien mukaan, koska tämä olisi todella mielenkiintoinen ja opettavainen projekti.

Alustavia luonnoksia kenkämalleista.

Red&black bow collar for dog

Rusettipanta mittatilauksena

Asiakas tilasi narttukoiralleen valloittavan rusettikaulapannan. Tein ensimmäisen pannan omalle koiralleni mustavalkeana, mutta pitäähän tytöllä olla asianmukainen väritys. Nahkavaihtoehdoistani asiakas valitsi parhaan ja pannasta tuli hieno!
Kiva olisi nähdä joskus kuva miltä rusettipanta näyttää koiran kaulassa! ;)

Lisäsin varmistuskappaleen talutushihnan lenkin juureen, jotta nahka ei varmasti pääsisi antamaan käytössä periksi, jos koira vaikka riuhtaisisi kovemminkin.

Finding my own business

Tulevaisuuden suunnitelmissa ilmiselvää yrittämistä

Tänään kävin juttusilla Uusyrityskeskuksessa. Oikein oli mukava herrasmies vastailemassa kysymyksiin ja kertomassa vinkkejä miten minun kannattaa edetä omien suunnitelmien kanssa. Paikanpäällä selvisi, että hänellä on jalkinealan historia. Oli varsin mukavaa jutella ihmisen kanssa, joka todella ymmärsi mitä tarvitsen yritykseni perustamiseen. Sijoitus numero yksi on  koneet. Joitain koneita olisi hankittava jo hyvissäajoin, jotta pystyn tekemään yhtään mitään. Opiskelijana tämä tietenkin mietityttää, mutta ratkaisu siihen on jotenkin saatava.

Hän myös ymmärsi sen kuinka olen paininut tuotteiden hinnoittelun kanssa. Aluksi tuntui mahdottomalta ymmärtää, millainen luku sinne hintalappuun kannattaa laittaa. Valitettavasti olen hintani vetänyt aivan alakanttiin. Toisaalta olen vielä opiskelija. Toistaiseksi menee sen piikkiin. Niin valitettavaa kuin se jonkun mielestä onkin, niin tuotteideni hinnat on saatava kohdalleen, jotta tuleva yritykseni olisi kannattava. Lisäkustannuksia tulee  koneista, tilasta, sähköstä, vakuutuksista, markkinoinnista ja kaikesta mahdollisesta sälästä. Nauttikaa siis nyt näistä "harjoittelijan" hinnoista ;)

Myös yksi toinen todella tärkeä seikka tulee vaikuttamaan tuotteideni hinnoitteluun. Tällä hetkellä lähes kaikki tuotteeni ovat vielä kehitysvaiheessa. Moni ei varmaankaan ymmärrä millaista tuotekehitystä tapahtuu, kun uusi tuote tuodaan markkinoille, varsinkin jos sen kehitys on alkanut aivan alusta. Vaikka minulla tämä ei ole mitään markkinoille lanseeraamista vielä, niin joskus tuotteeni on oikean kaupan hyllyllä. Silloin se pitää olla hiottu viimeisen päälle, jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Se täytyy olla näpsäkkä valmistaa ja joka ikinen saumarakenne tarkoin mietitty.

Kun olin harjoittelussa Boot Factorylla, niin oli yksi työtehtäväni uuden tuotteen kehittäminen myyntikuntoon. Ulkonäkö oli tässä miesten Oxford-mallissa kohdallaan, mutta teimme useita kenkäpareja yhtä kokoa, jotta malli saatiin muuten kohdalleen. Se täytyi olla nopea valmistaa ja päällisen täytyi olla täydellinen lestille. Sen jälkeen kun malli toimi yhdessä koossa, sarjoin mallin kaikkiin tarvittaviin kenkäkokoihin. Nyt käytännössä sama hiominen alkoi kaikkien kokojen kohdalla uudestaan. Jokaisen koon päällisestä tehtiin testikengät ja tarkistettiin miten tietyn koon päällinen istuu valmistusvaiheessa lestille ja valmiina jalkaan. Joidenkin kokojen kohdalla täytyi silti tehdä korjailuja, vaikka ne käytännössä oli tehty jo alkuperäiseen malliin.
Kuulostaa varmasti vaikeasti ymmärrettävältä asialta, mutta pointti on se että teimme kymmenittäin Oxford-mallin miestenkenkiä, jotta lopullinen malli oli sellainen kun piti ja tuntui jalassa hyvältä. Todennäköisesti kehitys jatkuin vielä senkin jälkeen, kun harjoitteluni loppui.
Tämä ehkä valaisee siitä millainen kehitystyö voi parhaimmillaan olla ainoastaan yhden mallin takana, jotta siitä saadaan lopullinen tuote. Kun katsot valmista tuotetta näet ehkä 1 % jos sitäkään mitä kaikkea tuotteessa voi olla takana. Aika hurjaa eikö? Ei tullut itsellekään ensimmäisenä mieleen moinen asia, ennen kuin harjoitteluun menin.

Kuvassa Boot Factoryn miesten Oxford-mallin päälliset pinnattuna lestin päälle. Tämän mallin kehitystyö oli yksi harjoitteluaikani tehtävistä Boot Factorylla keväällä 2011.

Onneksi olen aloittanut laukkujeni tuotekehityksen jo viime kesänä. Varsinkin kun minulla ei ole ollut laukkujen kanssa yhtä kattavaa koulutuspohjaa, mitä jalkineiden kohdalla. Myös haasteita tuo se, että monet yksityiskohdat voivat olla sellaisia, mitä ei välttämättä yleensä laukuissa ole tai että samaan tapaan ei ole laukkuja valmistettu aikoihin (kovat laukut).
Nyt alkavat mallit olla muuten sellaisia kun pitää, mutta pientä viilaamista riittää. Muutamia tärkeitä kehityskohteita vielä löytyy. Yksi on paremman vuorimateriaalin hankkiminen. Vielä en tiedä mistä lähtisin etsimään sitä mitä haen, mutta jostain se löytyy. Täytyy vain löytää oikea valmistaja vuorikankaalle. Toinen on tatuoitu kuva. Puhtaanvalkea nahka on osoittautunut hivenen haastavaksi yhdistettynä tatuoituun kuvaan. Värikkäissä nahoissa tämä ongelma ei tullut esille. Tatuointi onnistui tuhraamaan valkeaa nahkaa, mutta onneksi väri lähtee esim. vaseliinilla putsatessa pois. On kuitenkin pyrittävä lopputulokseen, jossa tätä ei tapahdu edes silloin kun uusi tuote otetaan käyttöön. Onneksi minulla on tähän jo suunnitelma. Pitää vain ensin testata asia käytännössä, mutta vahva tunne on, että tämä idea toimii ja voin tuoda pienen tuotekehityksen jälkeen joitain uusia tatskalaukkumalleja julki.

Taas on todettava, että paljon on kaikkea mitä käsityöt sisältävät kaikessa komeudessaan. Paljon niiden eteen vuodatetaan aikaa ja vaivaa, hyvässä ja pahassa. Silti pyrin yrittäjäksi. Jälleen kerran totean, että minulla on intohimo tähän ja haluan kehittyä kokoajan paremmaksi. Miksen siis lähtisi yrittäjän tielle?

Linkki Boot Factoryn kotisivuille:
http://www.bootfactory.fi/

New Look magazine published my Safari high heels!!!

Olen niin otettu!


Syksyn 2012 New Lookissa koko sivun kuva Doomed Safari-malliston naisten nauhamallista sivulla 125 ja kuvatekstinä: Sini Tanninen, Uuden sukupolven kenkäsuunnittelua ;)

Aivan valtavasti olen saanut mallistostani ihanaa palautetta!
Voikun olisi sopivat koneet, joilla näitä luomuksia voisi ruveta valmistamaan. Vähän vielä täytyy jaksaa odottaa, että opintoni päättyvät ja yrittäjän elämä alkaa :)

New Look, syksy 2012

Halloween top hat!

Halloween-tunnelmia

Eilen juhlimme halloweeniä pukeutumalla asianmukaisesti! Oma asuni oli klovni, jonka asukokonaisuuteen on vaikuttanut vahvasti Johnny Deppin hahmo  Mad Hatter Alice In Wonderland-elokuvasta. Päätin kokeilla silinterihatun tekemistä, eikä siinä nyt hullummin käynyt!
Lopputulos on yllättävän hyvä siihen nähden, etten ole koskaan hattuja tehnyt. Mitään hajua ei ollut mistä olisi pitänyt aloittaa, mutta koitin kovasti pähkäillä ja valitsemani valmistustapa osoittautui suhteellisen toimivaksi. Siitä en tiedä kuuluuko hattuja näin tehdä, mutta minäpä tein :D

Käytin materiaaleina pahvia, satiinikangasta, kankaan jämäpaloja, riikinkukon sulkia, sekä rusettiin kirpputorilta hommattu vanha kravatti ja hämähäkkikoru.

Hattu, malli, meikit ja hiukset: Sini Tanninen, kuva: Elisa Tanninen & Sini Tanninen, vaatteet: kirpputorilta ja ystäväni Emman tekemä mittatilauskorsetti.