Hei kaikille pitkästä aikaa!
Aikaa on kulunut useampi kuukausi siitä, kun sain opinnäytetyöni valmiiksi, mutta nyt päätin pureutua pitkän kirjoittelutauon jälkeen tuohon prosessiin. Aihe on käsityönä valmistetut miesten mittatilausjalkineet ylileveälle jalalle. Ennen sitä kerron kuitenkin missä nyt mennään ja mihin nämä kuukaudet ovat oikein kadonneet edellisestä kirjoittelusta.
Aika meni aikalailla koulun loppuun suorittamiseen ja vihdoin olenkin virallisesti jalkinemuotoilija! Valmistuin 30. kesäkuuta HAMK/Wetterhoffista jalkineen suuntautumislinjalta. Heti heinäkuussa perustin yrityksen, jonka nimi on luonnollisesti Sulokas eli tuotemerkki, jota olen tehnyt tunnetuksi noin parisen vuotta.
Kolme ensimmäistä kuukautta meni aika puhtaasti yrityksen rakentamisessa: työpajan pystyttämisessä, materiaali tilauksissa, konehankinnoissa, yleisessä paperi hässäkässä, nettisivujen parissa ym. ym. Oli todellinen yllätys miten hitaasti kaikki oikeastaan sai siihen pisteeseen, että pääsin varsinaisesti valmistamaan tuotteita. Aloitin laukuilla, koska niihin tarvittavat koneet minulta löytyy. Jalkineiden valmistus odottaa tulemistaan, koska minulta puuttuu kokonaiset lestisarjat sekä joitakin koneita. Hinku on kuitenkin kova, että pääsisin mahdollisimman pian harjoittamaan varsinaista ammattiani eli puuhastelemaan kenkien parissa. Mittatilauskengät ehdottomasti kiinnostavat ja toivon, että myös Suomesta löytyy asiakaskuntaa aika arvokkaalle tuotteelle (esim. englannissa hinnat pyörivät noin 2000 eurossa käsin valmistetuissa jalkineissa). Laatu maksaa, mutta eron huomaa. Se on selvä asia. Siitä aasinsiltaa kipitellen voisinkin siirtyä varsinaiseen aiheeseen eli miten mittatilausjalkineet todella sitten valmistetaankaan. Ei voi liiaksi painottaa sitä, että lopulliset kengät ovat täysin käsin valmistetut. Ainoastaan päällisten ompeleisiin on käytetty ompelukonetta. Voin kertoa, että sormet hellinä tein kenkäparia käsin usean kuukauden ajan.
Aika meni aikalailla koulun loppuun suorittamiseen ja vihdoin olenkin virallisesti jalkinemuotoilija! Valmistuin 30. kesäkuuta HAMK/Wetterhoffista jalkineen suuntautumislinjalta. Heti heinäkuussa perustin yrityksen, jonka nimi on luonnollisesti Sulokas eli tuotemerkki, jota olen tehnyt tunnetuksi noin parisen vuotta.
Kolme ensimmäistä kuukautta meni aika puhtaasti yrityksen rakentamisessa: työpajan pystyttämisessä, materiaali tilauksissa, konehankinnoissa, yleisessä paperi hässäkässä, nettisivujen parissa ym. ym. Oli todellinen yllätys miten hitaasti kaikki oikeastaan sai siihen pisteeseen, että pääsin varsinaisesti valmistamaan tuotteita. Aloitin laukuilla, koska niihin tarvittavat koneet minulta löytyy. Jalkineiden valmistus odottaa tulemistaan, koska minulta puuttuu kokonaiset lestisarjat sekä joitakin koneita. Hinku on kuitenkin kova, että pääsisin mahdollisimman pian harjoittamaan varsinaista ammattiani eli puuhastelemaan kenkien parissa. Mittatilauskengät ehdottomasti kiinnostavat ja toivon, että myös Suomesta löytyy asiakaskuntaa aika arvokkaalle tuotteelle (esim. englannissa hinnat pyörivät noin 2000 eurossa käsin valmistetuissa jalkineissa). Laatu maksaa, mutta eron huomaa. Se on selvä asia. Siitä aasinsiltaa kipitellen voisinkin siirtyä varsinaiseen aiheeseen eli miten mittatilausjalkineet todella sitten valmistetaankaan. Ei voi liiaksi painottaa sitä, että lopulliset kengät ovat täysin käsin valmistetut. Ainoastaan päällisten ompeleisiin on käytetty ompelukonetta. Voin kertoa, että sormet hellinä tein kenkäparia käsin usean kuukauden ajan.
Kaikkihan sai alkunsa jo muutama vuosi sitten, kun asiakkaani esitti toiveen, että valmistaisin hänelle istuvat kengät. Hänellä on varsin leveä jalkaterä ja kaikki kengät hiersivät tai painoivat pahasti eli kaupalliset lestinmallit olivat aivan liian kapeita hänen jalkoihinsa.
Asiaa jonkin aikaa pohtineena keksin, että voisin tehdä opinnäytetyön aiheesta. Pelkän lestinmuokkauksen sijaan voisin korottaa hiukan rimaa ja valmistaa lestimallin itse puusta. Lopullista lestiparia en kuitenkaan lähtenyt tekemään, koska siinä olisi loppunut ammattitaito. Miten olisin pystynyt tekemään vielä peilikuvan lestin pariksi tai valmistamaan mekanismeja? En mitenkään, joten toisen jalan lestiaihio sai riittää, jonka pohjalta lestitehdas voi valmistaa minulle varsinaisen lestiparin mekanismeineen. Joudun aika paljon tiivistämään asioita, koska kyseessä on todella pitkä projekti. Seuraava tarina ehkä valottaa, miksi käsin valmistetut kengät siis maksavat helposti tuhansia euroja...
Kaikki lähti asiakkaan jalkaterien mitoista ja piirustuksista.
Lestimallin suunnittelua jalan muotoja mukaillen. |
Itse lestimallin valmistus alkoi sahaamalla lankusta paloja, höyläsin ja laitoin liimaukseen, jotta saisin riittävän ison puukappaleen mallille. Sen jälkeen liika materiaali poistettiin ja haettiin lestistä muoto karkeasti esiin.
Mallin hahmoittelu puukalikkaan. |
Vannesahalla tehtiin rankin puumateriaalin poisto. |
Muodon hakua hiomalla. |
Valmis lestipari saapui lestitehtaalla. Vieressä malli, jonka valmistin itse. Hienoa nähdä kokonainen pari! Lesti antaa siis kengälle muodon. Ilman sitä kengät olisivat vain muodottomat tossut. |
Itse mittatilauskenkien valmistus käsin voi siis vihdoin alkaa! Työvaiheita on satoja, joten pakko on hivenen oikoa joissain kohdissa. Saatte kuitenkin aika kattavasti vihiä missä mennään ;)
Enin täytyy kenkiin rakentaa pinkopohjat, joka on koko kengän perusta heti lestin jälkeen. Voidaan ajatella, että pinkopohja on kengän sisäpohja. Ei se perinteinen pohjallinen vaan sellainen mikä pitää koko kengän kasassa. Sen ympärille kiinnitetään päälliset ja ulkopohja.
Kun pinkopohja on valmis ja randipenkki kaiverrettu, niin alkoi päällisten kaavoitus ja ompelu. Saumoista nahan reunat ohennettiin käsin viistoksi, jotta mikään sauma ei hierrä jalkaa kenkää käytettäessä. Käytin hienosti muotoutuvaa karviparkkinahkaa. Ajattelin, että se toimisi parhaiten, kun lesti on noin kurvikas. Ajatuksena oli myös värjätä kenkiin lopuksi hieno punamusta patina eli eräänlainen liukuvärjäys. Yksityiskohtana lisäsin kirkkaan punaisen lakerinahka randin kappaleiden väliin sekä iltin samasta nahasta eli kappaleen joka tulee nauhoituksen alle.
Valmis randipenkki vasemmalla, oikealla ylhäällä päällisen kappaleita ja alhaalla valmiit päälliset, joita on jo hivenen muokattu lestin muotoon. |
Seuraava vaihe on koron rakentaminen. Ensin kuitenkin täytyy valmistella kupera kantapään alue.
Koron pohjalle oli hyvä kiinnittää viistoksi ohennettu nahkakaistale, joka vie kuperuutta pois, jolloin on parempi lähteä rakentamaan siistiä ja suoraa korkoa. |
Kannan valmistelu korolle. Ensin kanta naulattiin kiinni, lyötiin naulat kunnilla sisään, jotta vestä voi käyttää pinnan tasoittamiseen. |
Pohjiin oli syytä kiinnittää väri kuumennetuilla työkaluilla, jotta väri ei irtoa esimerkiksi mattoon vaan ennemmin kuluu ajan kanssa jättämättä ikäviä värijälkiä sisätiloihin.
Pohjan värin kiinnitys kuumilla metallityökaluilla. |
Lopputulokseen asiakas oli todella tyytyväinen. Ainut pieni muutos, jonka täytyi tehdä jälkikäteen kenkiin, oli suuaukon venyttäminen nilkkaluun alta. Muuten kengät istuivat täydellisesti. Hänellä oli toinen pieni patti nilkkaluun alla, joka hiertyi reunaan. Onneksi se oli helppo muuttaa.
Vielä lopulliset kuvat kengistä:
Käsityönä valmistetut miesten mittatilauskengät, Sini Tanninen, Sulokas |
Käsityönä valmistetut miesten mittatilauskengät, Sini Tanninen, Sulokas |
Käsityönä valmistetut miesten mittatilauskengät, Sini Tanninen, Sulokas |
Käsityönä valmistetut miesten mittatilauskengät, Sini Tanninen, Sulokas |
Kengät asiakkaan jalassa.
Käsityönä valmistetut miesten mittatilauskengät, Sini Tanninen, Sulokas |
Käsityönä valmistetut miesten mittatilauskengät, Sini Tanninen, Sulokas |
Tämä oli yksi hienoimmista asiakastöistä, mitä olen tehnyt! Kiitos siitä ja kiitos ihanalle asiakkaalle, joka antoi minulle lähes vapaat kädet suunnittelun suhteen!
Kiitos myös lukijoille! Palataan pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti